Larin Paraske syntyi Lempaalan Miskunmäen kylässä Pohjois-Inkerin järvialueella. Hänen isänsä Mikitta Mikitanpoika työskenteli lampuotina. Isä kuoli Larin Parasken ollessa 18-vuotias, äiti Tatjana Vasilovna jo kolme vuotta aiemmin. Molemmat hänen vanhempansa olivat inkerikkoja.
20-vuotiaana Larin Paraske meni naimisiin itseään 20 vuotta vanhemman Gavril Stepanovin kanssa. Miestä kutsuttiin Larilan Kaurilaksi – tästä juonsi Larin Parasken oma nimi. He saivat kahdeksan (mahdollisesti yhdeksän) lasta, joista viisi kuoli nuorina. Aviomies kuoli vuonna 1888 (tai 1887, 1889, lähteestä riippuen).
Paraskeen valtavan runolaulukokoelman varsinaisen kokoamisen aloitti pastori Adolf Neovius 1880-luvun lopulla. Vuonna 1891 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosikokouksessa Helsingissä Larin Paraske oli sensaatio. Häntä kuulemassa olivat eturivin taiteilijamme Jean Sibeliuksen johdolla. Vuonna 1893 Albert Edelfelt ja Eero Järnefelt maalasivat hänestä muotokuvia.
Larin Paraske palasi kotitilalleen Sakkolan (Metsäpirtin) Vaskelaan, jossa kuoli sairaalloisena ja kurjuudessa vuonna 1904.
Larin Paraskelta muistiinmerkittiin 1 343 runoa, joissa oli noin 32 000 karjalaista runonsäiettä, 1 750 sananlaskua, 336 arvoitusta ja monia itkuvirsiä. Ne muodostivat pohjan Suomen kansallisromantiikan aikaisten taiteilijoiden monille töille ja koko suomalaisen kansanperinteen kokoamiselle.
