Herttoniemen kartano (ruots. Hertonäs gård) sijaitsee Helsingin Herttoniemessä Roihuvuoren ja Herttoniemenrannan välissä.
Herttoniemen kartano on Itä-Helsingin vanhimpia ja sen puutarha on maan hienoimpia säännönmukaisen barokkipuutarhan ja englantilaistyylisen puiston välimuotona. Kartanon suuruudenaika oli 1700-loppupuolella Viaporin linnoituksen rakentamisen yhteydessä. Suurimmillaan tila oli Augustin Ehrensvärdin aikana 1700-luvun loppupuolella. Myllypuron, Herttoniemen, Roihuvuoren ja Tammisalon nykyisten kaupunginosien alueet olivat 1760-luvun Herttoniemen kartanon maita.
Herttoniemen kartanon puisto jakaantuu kahteen osaan. Alkujaan puisto on 1760-luvulta mutta nykyisen asunsa se sai Carl Olof Cronstedtin aikana 1810-luvulla. Puisto jakaantuu kahteen osaan: toinen osa on säännönmukainen barokkityylinen puutarha kukkaistutuksineen, toinen osa on englantilaistyylinen maisemapuisto lampineen ja huvimajoineen. Herttoniemen kartanopuisto on toinen Helsingin kahdesta englantilaistyylisestä puistosta, toinen on Piperin puisto Suomenlinnassa. Pääkäytävän päässä on toinen C. L. Engelin suunnittelemiksi mainituista huvimajoista. Kartanon puistossa kasvavat kolmihaarainen päärynäpuu, jonka ympärys 1,3 m:n korkeudella on 226 cm ja pituus 15 m sekä dahurianlehtikuusi, jonka vastaavat mitat ovat 241 cm ja 30 m. Molemmat ovat lajeissaan Suomen paksuimmat. Helsingin kaupunki vastaa nykyisin puistosta ja sitä laajennettiin vuosituhannenvaihteessa rantaan päin.