HESPERIA PARK - HESPERIAN PUISTO
Hesperian puisto
Hesperian puisto (ruots. Hesperiaparken) on Helsingissä Töölönlahden länsirannalla sijaitseva puisto. Se rajoittuu lännessä Mannerheimintiehen sekä etelässä Finlandia-talon ja pohjoisessa Suomen kansallisoopperan tonttiin. Rannassa puisto kuitenkin ulottuu kapeana kaistaleena Helsinginkadulle saakka, jonka toisella puolella on Eläintarhan puistoalue. Hesperian puiston eteläosalla on myös nimi Hakasalmen puisto, mutta sillä ja varsinaisella Hesperian puistolla ei ole selvää rajaa.
Der Hesperiapark in Helsinki ist gelegen am Weststrand des Töölö-Sees. Der Park ist im Westen durch die Mannerheimer Strasse und im Sueden mitder Finlandia-Halle verbunden als auch im Norden zur Finnischen National Oper. Im suedlichen Teil des Hesperia Parkes befindet sich noch der Hakasalmi Park, aber zwischen den beiden Parks gibt es keine klare Trennlinie.
The Hesperiapark in Helsinki is located on the western beach of the Töölö Lake. The park is connected to the west by the men Strasse in the south and the Finlandia Hall and in the north to the Finnish National Opera. In thesouthern part of the Hesperia park is still the Hakasalmi Park, but between the two parks, there is no clear dividing line.
Nykyisen puiston paikalla sijaitsivat aikoinaan Töölön kylän suurimmat pellot. 1800-luvulla alue oli vielä selvästi varsinaisen kaupunkialueen ulkopuolella, ja siellä sijaitsi Hesperia-niminen huvila. Sen ja samalla nykyisen puiston nimi johtuu antiikin kreikkalaisten käyttämästä läntisten maiden nimestä Hesperia, jolla tarkoitettiin yleensä Espanjaa tai Italiaa. Puistoksi alue muodostettiin 1800-luvun lopulla. Sen mukaan ovat saaneet nimensä myös Mannerheimintieltä puiston kohdalta länteen johtavat Pohjoinen ja Eteläinen Hesperiankatu, niiden välissä oleva kapea puistovyöhyke Hesperian esplanadi ja lähellä sijaitseva Hesperian sairaala. Myös Mannerheimintien varrella sijaitseva hotelli, nykyinen Crowne Plaza, oli alun perin nimeltään Hesperia.
Larin Paraske (alun perin Paraskeva Mikitina / Nikitina, 27. joulukuuta 1833, Lempaala, Pohjois-Inkeri – 3. tammikuuta 1904, Metsäpirtti) oli runonlaulaja ja suomalaisen kansanrunouden keskeinen henkilö.
Larin Paraske syntyi Lempaalan Miskunmäen kylässä Pohjois-Inkerin järvialueella. Hänen isänsä Mikitta Mikitanpoika työskenteli lampuotina. Isä kuoli Larin Parasken ollessa 18-vuotias, äiti Tatjana Vasilovna jo kolme vuotta aiemmin. Molemmat hänen vanhempansa olivat inkerikkoja.
20-vuotiaana Larin Paraske meni naimisiin itseään 20 vuotta vanhemman Gavril Stepanovin kanssa. Miestä kutsuttiin Larilan Kaurilaksi – tästä juonsi Larin Parasken oma nimi. He saivat kahdeksan (mahdollisesti yhdeksän) lasta, joista viisi kuoli nuorina. Aviomies kuoli vuonna 1888 (tai 1887, 1889, lähteestä riippuen).
Paraskeen valtavan runolaulukokoelman varsinaisen kokoamisen aloitti pastori Adolf Neovius 1880-luvun lopulla. Vuonna 1891 Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosikokouksessa Helsingissä Larin Paraske oli sensaatio. Häntä kuulemassa olivat eturivin taiteilijamme Jean Sibeliuksen johdolla. Vuonna 1893 Albert Edelfelt ja Eero Järnefelt maalasivat hänestä muotokuvia.
Larin Paraske palasi kotitilalleen Sakkolan (Metsäpirtin) Vaskelaan, jossa kuoli sairaalloisena ja kurjuudessa vuonna 1904.
Larin Paraskelta muistiinmerkittiin 1 343 runoa, joissa oli noin 32 000 karjalaista runonsäiettä, 1 750 sananlaskua, 336 arvoitusta ja monia itkuvirsiä. Ne muodostivat pohjan Suomen kansallisromantiikan aikaisten taiteilijoiden monille töille ja koko suomalaisen kansanperinteen kokoamiselle.
Välittömästi puiston pohjoispuolella sijaitsi 1960-luvulle saakka Töölön sokeritehdas. Sinne johti puiston poikki, rannalla olevan jalankulkutien vieressä, myös läheiseltä ratapihalta alkanut pistoraide, joka alkujaan oli kapearaiteinen, mutta muutettiin myöhemmin leveäraiteiseksi. Sokeritehdas muutti Kirkkonummelle vuonna 1965, jolloin myös pistoraide purettiin. Sen jälkeen suurin osa tontista oli pitkään tyhjillään. Vasta 1990-luvun alussa sinne rakennettiin Suomen kansallisooppera, mutta samalla myös puistoa laajennettiin liittämällä siihen osa entisestä tehdastontista.
Alvar Aallon vuonna 1964 laatiman Helsingin keskustasuunnitelman mukaan Hesperian puistoon olisi aivan Töölönlahden rantaan rakennettu rivi julkisia rakennuksia. Niiden ja Mannerheimintien väliin olisi jäänyt kapeahko puistovyöhyke. Kaupunginvaltuusto hyväksyikin suunnitelman, mutta koska se sai osakseen myös runsaasti vastustusta, se myöhemmin hylättiin. Suunnitelman mukaisesti oli rakennettu vain eteläisin ehdotetuista rakennuksista, Finlandia-talo. Sen tontiksi lohkaistiin alue puiston eteläpäästä. Siellä oli aikaisemmin sijainnut urheilukenttä, jota käytettiin etenkin pesäpallokenttänä.
